Kolmannen maailmansodan uhasta koronakriisiin – Iranin ulkopolitiikan koettelemukset jatkuvat syksyllä

Miten kuluneen puolen vuoden tapahtumat vaikuttavat Iraniin? Millaista on elämä Suleimanin kuoleman jälkeisessä ja sittemmin myös korona-ajan Teheranissa?

Iranin matka kriisistä kriisiin

Kulunut vuosi 2020 ei ole ollut Iranille helppo. Tammikuussa maassa kansallissankarin maineessa ollut Quds-joukkojen komentaja Suleiman kuoli Yhdysvaltojen järjestämässä raketti-iskussa Irakissa. USA:n ja Iranin suhteet kiristyivät äärimmilleen ja uutislähteissä povattiin kolmatta maailmansotaa. Iran vannoi veristä kostoa ja moni odotti henkeä pidätellen vastareaktiota. Jännitteiden keskellä Iranin vahingossa alasampuma ukrainalainen matkustajalentokone ja sen tuoma jälkipyykki liennyttivät välejä hetkellisesti.

Iraniin matkustavalle ei tilanne ollut tuohon aikaan helppo: vaikka tilanne maassa olikin rauhallinen, kiersivät lähes kaikki länsimaiset lentoyhtiöt maan ilmatilan kaukaa. Vakuutusyhtiöt eivät enää suostuneet myöntämään sotavakuutusta alueelle. Matkasuunnitelmia lykättiin kiristyneen tilanteen takia. Helmikuun alussa allekirjoittaneen kone Qatarin Dohasta Teheraniin kuljetti vain kourallista matkustajia.

Teheranissa Suleimanin kuolemaa oli vaikea unohtaa. Vastassa olivat räntäisen kelin lisäksi kadunvarsiin, liikkeisiin ja autoihin kiinnitetyt kuvat kenraalista. Eri kuvatyypeillä oli jo lempinimetkin: oli hempeän näköinen nallekarhu-Suleiman, tuiman näköinen marttyyri-Suleiman sekä moni muu. Ajoittainen englanninnos erityisesti lentokentillä ei jättänyt epäilyksiä kuviin liitetyn tekstin sisällöstä farsia osaamattomille: An entire world will avenge you.

Iran koronaepidemian etulinjassa

Juuri kun matkustustiedotteiden uhkatasoa alettiin laskea punaisesta keltaiselle tilanteen liennyttyä, raportoitiin maassa uudesta kriisistä. Helmikuun 19. päivä Iranissa raportoitiin virallisesti sekä ensimmäinen koronatartunta että ensimmäiset koronakuolonuhrit. Seuraavat viikot Iran oli globaalin tautitilaston kakkosena heti Kiinan jälkeen. Kiinnostus maailmalla oli suurta Qomin kaupungin joukkohautaraportointeineen, lennot Teheranista pois olivat täynnä ja pian Teheranissa asuvien ulkomaalaisten ryhmä koostuikin lähinnä niistä harvoista diplomaateista, joita ei vielä lähetetty kotiin.

Pian Euroopan tilastot kuitenkin kasvoivat omaan luokkaansa ja globaali paniikki alkoi levitä. Iranissa kriisin kärki oli kuitenkin jo tasaantunut. Maan media uutisoi vahingoniloisesti lännessä tyhjinä ammottavista vessapaperihyllyistä, Iranin itse säästyessä elintarvikepulalta.

Tartuntojen ja kuolonuhrien tilastot noudattelivat Iranissa turhankin täsmällistä kaavaa, kuolonuhrien ollessa päivittäin jossain 100-150 väliltä. Päivittäin raportoidut tasaiseen haarukkaan asettuneet luvut eivät noudattaneet esimerkiksi Euroopassa raportoituja trendejä, herättäen kysymyksiä niiden todenperäisyydestä. Iranin kuolonuhrilukujen epäillään olevan moninkertaiset, mutta kuten monessa muussakin maassa, ei todellista lukua saada todennäköisesti koskaan selville. Elokuun alussa 2020 virallisia tartuntoja on yli 300 000 ja kuolonuhreja yli 17 000 kuolonuhrien määrän kasvaessa noin 200 hengen päivätahtia. Viimeisimmän BBC:n tiedon mukaan todelliset luvut ovat vähintään kaksinkertaiset.

Iranissa koronan leviämisen epäillään saaneen alkunsa jo tammi-helmikuussa, mutta hallinnon epäillään peitelleen epidemiaa muun muassa helmikuussa pidettyjen parlamenttivaalien äänestysaktiivisuuden kasvattamisen toivossa. Koronaoireita ja -kuolemia kirjattiin muina sairauksina, vääristäen siten tilastoja. Lopulta koronasta tehtiin syntipukki sille, että äänestysaktiivisuus konservatiivien voittamissa parlamenttivaaleissa jäi 21.2. historiallisen alhaiseksi. Noin 42 prosentin äänestysaktiivisuus on islamilaisen tasavallan historian alhaisin.

Äänestäjiä passivoi rankka, erityisesti maltillisiin ehdokkaisiin kohdistunut karsintaprosessi, joka esti asettumisen ehdolle. Erityisesti liberaalimmassa Teheranissa tuntui moni menettäneen uskonsa muutosmahdollisuuksiin maassa. Viimeisenä selittävänä tekijänä konservatiivien voitolle nähdään hallinnon vanhollisten voimien tarve varmistaa ote yhteiskunnasta ennen presidentinvaaleja 2021 tai seuraavan uskonnollisen johtajan valitsemista. Konservatiivisten voimien kasvaminen Iranissa voi johtaa ailahtelevuuteen ja yhteistyömahdollisuuksien vähentymiseen kansainvälisissä suhteissa.

Talouspakotteet epidemian edistäjänä

Iraniin kohdistuvien talouspakotteiden vuoksi maa on globaalilla tasolla eristäytyneemmästä päästä. USA palautti yksipuolisesti maahan kohdistuvat talouspakotteet vuonna 2018 irtauduttuaan Iranin ydinsopimuksesta. Yksinkertaistettuna Iranin kanssa kauppaa tehneet yritykset ja pankit joutuivat tuolloin pakotteiden pelossa valitsemaan kaupanteon jatkamisen joko Iranin tai USA:n kanssa ja monet valitsivat tuolloin USA:n.

Tämän takia maan nouseminen tautitilastojen kärkeen voi tuntua yllättävältä. Talouspakotteet ovat tässä kuitenkin selittävä tekijä. Iranilla on rajatusti kauppakumppaneita, jotka ovat valmiita riskeeraamaan USA-kauppaansa Iranin-kaupan eteen. Kiinassa mahdollisuuksia tähän kuitenkin riittää ja mailla on läheiset taloussuhteet. Iranin valtion omistamaa Mahan Air-lentoyhtiötä onkin syyllistetty lentoyhteyksien jatkamisesta Wuhaniin muiden maiden sulkiessa ilmareitit Kiinaan. Iranin koronaepidemian epäillään saaneen alkunsa Qomin uskonnollisesta kaupungista juuri näiden lentoyhteyksien ansiosta.

Iranin koronapolitiikkaa ovat määrittäneet sisäinen valtataistelu sekä taloudelliset intressit. Tavalliselle kansalle tämä on näyttäytynyt ohjeistuksen ajoittaisena sekavuutena ja moneen läntisen maan toimenpiteisiin verrattuna Iranin toimenpiteet voidaan nähdä lievinä. Ravintolat ja kahvilat ovat olleet enimmäkseen kiinni, mutta supermarketit ovat olleet auki. Koulut ja yliopistot ovat siirtyneet etäopetukseen. Maa ei ole harjoittanut suuria karanteenitoimenpiteitä tai ulkonaliikkumiskieltoa. Tämä on herättänyt kritiikkiä maan turvallisuus- ja terveysviranomaisissa ja korostanut vastakkainasettelua presidentti Rohaniin, joka on ollut koronapolitiikan ohjaimissa.

Iranin koronastrategian keskiössä on talouden suojeleminen. Kotimainen kysyntä ja naapurimaiden kanssa tehtävä kauppa ovat olleet Iranin talouden kantavat voimat USA:n talouspakotteiden aikana. Niiden suojeleminen on ollut Iranin prioriteetti. Naapurimaiden sulkiessa rajansa Iraniin ja kotimaisen kysynnän vähentyessä erityisesti jouluun verrattavan Nowrus-juhlan aikaan, on myös Iranin globaaleille muutoksille vastustuskykyinen talous joutunut ongelmiin.

Öljyn hinta on laskenut ja inflaatio historiallisen korkealla. Esimerkiksi euron ostoviima on kasvanut merkittävästi helmikuun ja heinäkuun välillä, halventaen siten elämisen hintaa merkittävästi ulkomaista valuuttaa vaihtaville. Käytännössä tämä tarkoitti Teheranissa elävälle ulkomaiselle sitä, että 300 000 rialia maksanut purkki taateleita maksoi helmikuussa 1 € = 149 000 IRR vaihtotaseella noin kaksi euroa, kun taas heinäkuussa samat taatelit pystyi ostamaan 1 € = 270 000 IRR vaihtotaseella lähes puoleen hintaan ennen hintojen nousua. Tilanne on surkea paikallisväestölle, joka ei voi luottaa valuuttansa pysyvyyteen. Aiemmin oloihinsa tyytyväiset pohtivat nyt muuttoa ulkomaille.

Yksinkertaistettuna Iranin talouden ongelma ovat maassa käytössä olevat useat, osittain keinotekoiset ja valtion määrittelemät valuuttakurssit, jotka mahdollistavat korruption ja suosivat tuontia viennin kustannuksella. Iran uskoo, että valuuttakurssin määrittäminen antaa sille kontrollin kotimaisiin markkinoihin. Ongelmia lisää se, että korkean inflaation vuoksi perinteiset elvytyskeinot eivät ole käytettävissä. Ongelman korjatakseen Iran on pyrkinyt erilaisin keinoin kotiuttamaan valuuttaa ulkomailta ja käynyt tiivistä diplomaattista peliä jäädytetyistä resursseista muun muassa Etelä-Korean kanssa. Iranin parlamentin tutkimuskeskuksen raportissa ennustellaankin levottomuuksien riskin lisääntyvän maassa talouden kurjistumisen ja elinolojen huonontumisen myötä.

Iranin ulkopolitiikan narratiivit ja tulevaisuus

Iran on myös ulkopoliittisesti hyödyntänyt useita eri narratiiveja tavoitteidensa saavuttamiseksi. Vahvimpana näistä Iran vaatii USA:n talouspakotteiden poistamista, sillä ongelmat kansainvälisessä rahaliikenteessä estävät sitä vastaamasta epidemiaan. Sisäisesti Iran on markkinoinut kuvaa maasta, jolla menee koronan suhteen todella hyvin, mutta samalla on vedottu ulkovaltojen apuun muun muassa lääkevarusteiden saamiseksi maahan. Kiina ja Venäjä ovat olleet ylistävästi maan otsikoissa vaatimassa talouspakotteiden purkua, kun taas muun muassa EU:n kontribuutioon JCPOA:n osapuolena ollaan tyytymättömiä.

Suleimanin kuolema tuhosi jo ennestään surkeat mahdollisuudet sovinnosta USA:n ja Iranin välillä. Konservatiivinen parlamentti vaikeuttaa kansainvälisen yhteistyön tekemistä entisestään. Talouspakotteiden ja koronaepidemian kaksinkertainen kurjistava vaikutus talouteen tulee vaikeuttamaan lähinnä tavallisten ihmisten elämää ja hallinto tulee syyttämään kaikesta Yhdysvaltoja. Samalla taloustilanne tulee lisäämään levottomuuksien riskiä maassa, mutta USA:n ”maksimipaineen politiikan” tavoittelema regiiminmuutos on tuskin mahdollinen iranilaisten keskuudessa johtuen tulevan syksyn odotuksista.

Iranin ulkopoliittisen strategian ytimessä onkin nyt ajan pelaaminen. Syksyllä 2020 USA:n presidentinvaalit ja YK:n turvallisuusneuvoston äänestys Iranin asevientikiellon jatkamisesta tulevat vaikuttumaan Iranin tulevaisuuteen ja asemaan maailmanpolitiikassa merkittävästi. Demokraattipresidentin valinta voi johtaa uuteen liennytykseen USA:n ja Iranin välisissä suhteissa.

Toisaalta YKTN:n asevientikiellon jatkuminen voi johtaa Iranin vetäytymiseen erilaisista kansainvälisistä sopimuksista, kriittisimpänä JCPOA. Iranin vetäytyminen johtaisi Lähi-idän tilanteen epävakauden lisääntymiseen yhteistyömahdollisuuksien ja keskusteluyhteyden huvetessa. Merkkinä tästä Iran on jo nyt estänyt IAEA:n eli kansainvälisen atomienergiajärjestön tarkkailijoiden pääsyn tiettyihin kohteisiin maassa ja ilmoittanut, ettei hyväksy asevientikiellon suhteen välimalliratkaisuja. On epäselvää, tuleeko Iranin uhittelu vielä kärjistymään. Selvää sen sijaan on, että tuleva syksy tulee olemaan Iranin tulevaisuuden kannalta kriittinen.

Vilma Maukonen

Kirjoittaja on tuore valtiotieteiden maisteri ja työskennellyt Suomen suurlähetystössä Teheranissa helmi-heinäkuussa 2020.