Ihan oikea Zeitenwende

Kirjoittanut: Enni Levanen

Saksa muuttaa suuntaa, ja muutosta johtaa Saksan uusi liittokansleri. Tai niin ainakin mediassa on maalailtu kevään aikana. Onko Saksan Friedrich Merzistä visionääriksi, joka johtaa Euroopan uuteen kukoistukseen?

Saksan kristillisdemokraattien vaalivalvojaisissa juhlittiin 23. helmikuuta 2025. CDU/CSU-koalitio oli voittanut Saksan liittopäivävaalit 28,5 prosentin kannatuksella. 

Kristillisdemokraattisen unionin CDU:n puheenjohtaja ja tuleva liittokansleri Friedrich Merz muistutti vaali-illan puheessaan, ettei muu maailma odota Saksaa. Toimiva hallitus olisi saatava kasaan mahdollisimman nopeasti, jotta Saksa voisi olla jälleen läsnä Euroopassa. Maailman tulisi nähdä, että Saksaa johdetaan jälleen luotettavasti. Edellisen liittokansleri Olaf Scholzin kaudella hallitus rypi sisäisissä riidoissa, mikä johti epäselvyyksiin ulkopolitiikassa esimerkiksi Saksan Ukraina-linjan osalta. Maa ei onnistunut ottamaan johtajuutta Euroopassa.

Perinteisesti vahvana transatlantikkona tunnettu Merz ilmoitti myös, että vahva, Yhdysvalloista riippumaton Eurooppa olisi hänen “absoluuttinen prioriteettinsa” tulevalla vaalikaudella. 

Zeitenwende 2.0 on nyt käsillä, kuten useampi media ja tutkimuslaitos on julistanut alkuvuodesta.

Zeitenwenden voi suomentaa “aikakauden muutokseksi”. Alun perin aikakauden muutoksen julisti alkaneeksi jo Saksan edellinen liittokansleri Olaf Scholz vuonna 2022, kun Venäjä hyökkäsi täysimittaisesti Ukrainaan. 

Itä-Suomen yliopiston yliopistonlehtorin ja Saksan politiikan tutkijan Kimmo Elon mukaan Merzin viitoittama uusi aikakausi on oikeastaan jatkoa Scholzin Zeitenwendelle, joka jäi osin siipirikkoiseksi. 

Juuri ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä Ukrainaan Saksa lähetti Ukrainalle vitsinä pidetyn 5000 kypärän erän mahdollista puolustustaistelua varten. Sodan ensivuosina Saksa venkoili Leopard  -taistelupanssareiden lähettämisessä. Vuoden 2024 lopussa Saksa rikkoi länsimaiden diplomaattisen Venäjä-eristyksen, kun Scholz ja Venäjän presidentti Vladimir Putin puhuivat puhelimessa. 

Merzin Zetienwende näkyy ennen kaikkea siinä, mihin rahaa laitetaan, arvioi Elo. Saksan perustulakiin vuonna 2009 kirjattua velkajarrua höllennetään puolustusmenojen osalta niin, että mittavia puolustusinvestointeja voidaan tehdä velkarahalla. Tämä on poikkeuksellista perinteisesti tiukasta finanssikuristaan tunnetussa Saksassa.

Saksa elvyttää puolustustaan vuosien jälkeen

Saksa on Merzin johdolla käynnistänyt vuosia vajaakäynnillä pyörinyttä puolustussektoriaan. Maa on vuosikymmeniä luottanut Yhdysvaltojen tukeen ja Naton rooliin puolustuksessaan, ja Angela Merkelin liittokanslerikaudella Saksan omat puolustusvoimat päästettiin huonoon kuntoon. Ennen vuotta 2024 Saksa ei vuosiin täyttänyt Naton vaatimusta puolustukseen käytettävästä kahdesta prosentista bruttokansantuotteesta.

Nyt Saksa pääsee kenties tekemään kaivattuja panostuksia puolustukseen. Deutsche Welle kartoitti maaliskuussa julkaistussa jutussaan Saksan puolustusvoimien puutelistaa: vanhentunutta infrastruktuuria ja asesysteemejä, liian vähän työntekijöitä, pulaa taisteludrooneista ja ammuksista sekä puutteita digitalisaatiossa. Asevelvollisuus lakkautettiin maasta vuonna 2011, mutta nyt hallitus on suunnittelemassa uudenlaisen asepalveluksen palauttamista. Ainakin alussa asepalvelus perustuisi vapaaehtoisuuteen niin sanotun Ruotsin mallin pohjalta – jokainen asevelvollinen saisi siis täytettäväkseen lomakkeen, jonka vastausten perusteella sopivimmat kutsuttaisiin asepalvelukseen.

Elo ei kuitenkaan lähtisi kuvittelemaan liikoja Saksan puolustuspanostuksista. Hän muistuttaa, että puolustusinvestoinnit ovat aina useamman vuoden projekti. Saksan tapauksessa suurimmat panostukset uppoavat ensin vuosien aikana syntyneeseen investointivajeeseen.

Eikä saksalaisten suhde puolustukseen noin vain tee täyskäännöstä.

“Jos sinulle olisi kahdeksankymmentä vuotta kerrottu, että älä ajattele mitään mikä liittyy sotaan tai militarismiin, vaan ajattele kaikki rauhan ja natsihistorian kautta, niin ajattelutavan muuttaminen yhdessä yössä ei ole helppoa”, Elo avaa saksalaista mielenmaisemaa.

Eurooppalainen integraatio johtaisi parhaiten toivottuihin tuloksiin puolustuksen osalta, Elo sanoo. Tällä hetkellä muutama maa investoi valtavia summia puolustukseen samalla, kun muut maat täyttävät juuri ja juuri Naton minimivaatimukset. Esimerkiksi perinteisesti vahvoiksi ajateltujen Ranskan ja Ison-Britannian armeijoiden miesvahvuudet ovat Elon mukaan todellisuudessa suhteellisen maltillisia. Kun yhteistä puolustusta ei ole, monet asevoimien toiminnot Euroopassa ovat myös päällekkäisiä.

“Näkisin mielelläni keskustelua siitä, onko jokaisen maan järkeä keksiä pyörää aina uudestaan. Voisimmeko ajatella jonkinlaista ylikansallista lähestymistapaa?” Elo kysyy. 

Kriisien vastaukseksi tarvitaan integraatiota

Vaikka Merz tuo Zeitenwendeen eloa Scholzin kauden jälkeen, puuttuu keskustelusta Elon mukaan olennainen tekijä: näkemys laajemmasta eurooppalaisesta integraatiosta. Mikään Euroopan maa ei pysty kannattelemaan aikakauden muutosta yksin omilla harteillaan.

“Kun Eurooppa on kohdannut 2000-luvulla isoja haasteita, niitä on käytännössä aina lähdetty ratkaisemaan rahalla. Kuitenkin keskustelu siitä, mitä me oikeastaan haluamme tehdä integraation suhteen, puuttuu täysin”, Elo tiivistää.

Euroopan uusin kriisi tiivistyy Yhdysvaltoihin, joka on vetäytynyt Euroopan puolustuksesta, ja presidentti Donald Trumpiin, joka on keskustellut Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa rauhasta Euroopan ja Ukrainan yli. 

Saksan vaalien alla sekä miljardööri ja Trumpin hallintoon noussut  Elon Musk että varapresidentti J. D. Vance ilmaisivat julkisesti tukeaan osin äärioikeistolaiselle Vaihtoehto Saksalle (AfD) -puolueelle. Saksan poliittinen eliitti ei katsonut hyvällä yhdysvaltalaisten puuttumista maan sisäpolitiikkaan.

Elon mukaan keskustelu siitä, mitä tehdään Yhdysvaltojen vetäytyessä Euroopan puolustuksesta, olisi pitänyt käydä jo parikymmentä vuotta sitten. Euroopan integraatio on ollut vahvaa talouden osalta, mutta halua yhteiseen puolustuspolitiikkaan ei ole ollut. Esimerkiksi Venäjän aggressiivisuus on käynyt ilmi jo 1990-luvulta alkaen, mutta vasta nyt yhteisestä puolustuksesta on toden teolla alettu keskustella. 

Eurooppa on yllätetty housut kintuissa, sanoo Elo.

Perinteisen voimakaksikon paluu?

Kokonaisvaltaisen integraation lisäksi Elo korostaa Saksan ja Ranskan välisten suhteiden merkitystä Euroopalle. Hänen mukaansa Merkelin kaudesta lähtien Saksan ja Ranskan perinteisesti läheiset suhteet viilenivät, eikä Merkelin politiikassa ollut yhteiseurooppalaista visiota.

“Fakta on se, että jos Saksa ja Ranska eivät pysty tekemään yhteistyötä, integraatiosta ei tule mitään”, hän sanoo.

Ranska onkin presidenttinsä Emmanuel Macronin johdolla pyrkinyt paikkaamaan Euroopan puuttuvaa johtajuutta. Ranska on perinteisesti suhtautunut Saksaa kyynisemmin transatlanttiseen yhteistyöhön ja korostanut Euroopan strategisen autonomian tarvetta, vaikka maa onkin Naton jäsen. 

Ranska on ehdottanut, että EU voisi keskustella eurooppalaisten joukkojen sijoittamisesta Ukrainaan. Maa on myös ydinasevaltiona avannut keskustelua ydinasesateenvarjon laajentamisesta koko Euroopan suojaksi, ja Merz on sanonut olevansa valmis keskustelemaan asiasta Ranskan ja Iso-Britannian kanssa. Lähestymistapa on uudenlainen Saksassa, joka on perinteisesti suhtautunut kielteisesti ydinvarusteluun.

Elo ei kuitenkaan usko, että Merzin kaudella Saksan Ukraina-linjaan on tulossa suuria muutoksia. Edes Saksan poliittisella eliitillä ei hänen mukaansa ole halua nousta johtamaan eurooppalaista puolustusta Ranskan vanavedessä. Tärkeintä saksalaisille on se, ettei heistä tule konfliktin aktiivista osapuolta. 

Joukkojen lähettäminen Ukrainaan tuskin saa Saksan uudenkaan johdon siunausta, Elo sanoo. Sitä vastoin hän näkee, että Saksa toimii puolustuspolitiikassaan eräänlaisena eurooppalaisen integraation vauhdittajana: se ei halua yksittäisten maiden nousevan johtamaan puolustusta, vaan korostaa koko maanosan yhteistä panostusta puolustukseen.

Merzin kaudella toivoa on myös paremmasta Ranska-suhteesta, Elo pohtii. Jo ennen vaalivoittoa Merz pyrki rakentamaan epävirallisia suhteita länsinaapuriin. Tulevaisuudessa Euroopan voimakaksikon johdossa on kuitenkin kaksi temperamenttista johtajaa, mikä voi aiheuttaa haasteita. Macronin ja Merzin vahvat luonteet eivät saa ottaa liikaa yhteen, Elo summaa.

“Molemmilla on tällä hetkellä selvästi tahtotila suhteiden nopealle parantamiselle niin, että Saksan ja Ranskan integraatiomoottori alkaa taas toimia samaan tahtiin”, hän kuitenkin näkee.

Zeitenwende vaatii eurooppalaisia visionäärejä

Saksan uutta liittokansleria Merziä on hehkutettu Saksan uuden ulkopolitiikan kasvoiksi. Todellisuudessa hänen kokemuksensa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on kuitenkin vähäistä, Elo muistuttaa. Hän on tehnyt pitkän uran yritysmaailmassa eikä ole toiminut tätä ennen poliittisissa johtotehtävissä.

Kokemattomuus voi olla joko hyvä tai huono asia, Elo sanoo. Merz ei viime vuosina ole toiminut poliittisen järjestelmän sisällä, mikä saattaa hänen mukaansa tuoda mukanaan raikasta ja uudenlaista ajattelua. Elo uskoo, että Merzillä on vahva halu pitää ulkopolitiikan ohjakset omissa käsissään aikana, jolloin moni Saksan ulkopolitiikan perinteinen tukipylväs on murentunut. Perinteisesti maassa harjoitettu idänpolitiikka mureni Venäjän hyökättyä Ukrainaan, eikä Yhdysvaltoihinkaan enää käy nojaaminen. 

Merzin kausi sai kuitenkin kirvelevän kolauksen heti alkuunsa, kun hän ei 6. toukokuuta saanut ensimmäisellä äänestyskierroksella parlamentin äänten enemmistöä noustakseen liittokansleriksi. Omat rivit pettivät siis jo heti alussa, vaikka äänestyksen ajateltiin olevan vain muodollisuus. Kerta oli ensimmäinen Saksan historiassa, kun enemmistöhallitusta muodostava liittokansleri ei tule valituksi ensimmäisellä parlamentin äänestyskierroksella. 

Uusi äänestys liittokanslerin valinnasta järjestettiin kuitenkin jo samana iltapäivänä, jolloin rivit oli saatu ruoskittua kuriin. Merz nousi liittokansleriksi, mutta hallituksen uskottavuus koki kolauksen heti alkuunsa. 

Onko heti alkuunsa kovia kokeneesta Merzistä todella johtajaksi, joka vie Saksan todelliseen Zeitenwendeen? Elo sanoo, että sitä ei voi ennustaa. Hänen mukaansa katse pitäisi kääntää yksittäisten kriisien sijaan laajempaan kuvaan Euroopan tulevaisuudesta – miten maanosa vastaa Ukrainan sodan lisäksi Kiinan uhkaan, pakolaispolitiikan haasteisiin ja Yhdysvaltojen vetäytymiseen eurooppalaisesta puolustusjärjestelmästä?

Nyt tarvittaisiin ennen kaikkea johtajia, jotka osaavat ajatella ylikansallisesti, Elo sanoo. Sellaisia visionäärejä, jotka toisen maailmansodan jälkeen loivat pohjan Euroopan unionille. 

“Mitään korvaavaa ei ole tulossa tilalle, jos ei Eurooppa itse rupea toimimaan”, Elo toteaa.

Kuvitus: Elisa Färm
Tekstin editointi: Vilma Tyrylahti