Ruokajärjestelmä paljastaa vallan rajat

Kirjoittanut: Eveliina Yli-Rahnasto

Kauppojen hyllyillä ruoka näyttää niin varmalta, ettei sitä osaa välttämättä kyseenalaistaa. Todellisuudessa taustalla on hauras ketju, joka voi milloin tahansa järkkyä.

Aamukahvi, banaani ja kotimainen ruisleipä. Kaikki arjen ruokavalinnat kytkeytyvät lainsäädäntöön, kansainväliseen kauppaan, ilmastonmuutokseen, työhön ja toimeentuloon – sekä kotimaassa että globaalisti.

Ruoka ja turvallisuus muodostavat keskeisen osan ihmisen perustarpeista. Silti yhdistelmä ruokaturva jää helposti abstraktiksi hallintojargoniksi.

Kyse on taloudellisista ja sosiaalisista edellytyksistä. Onko ihmisillä varaa ruokaan, onko sitä saatavilla, osaavatko he valmistaa sitä – ja onko yhteiskunta rakennettu niin, että ruokaan pääsee käsiksi ihmisarvoisesti?

Vaikka maailmassa tuotetaan ruokaa riittävästi suhteessa ihmismäärään, se ei jakaudu tasaisesti.  

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ilmoitti, että vuonna 2023 arviolta 28,9 prosenttia eli 2,33 miljardia ihmistä maailman väestöstä koki kohtalaista tai vakavaa ruokaturvattomuutta.

Epäsuhta paljastaa ruokaketjun paradoksin. Ruoka ei tavoita niitä, jotka sitä tarvitsevat eniten. Ruoan riittävyys kiteytyy poliittisiin, taloudellisiin ja rakenteellisiin kysymyksiin.

Ruokajärjestelmän haavoittuvuus

Vaikka kaupan hyllyt notkuisivat ruokaa, epävarmuuksien ketju ruoan takana voi olla moninainen: kuivuus viljelyalueilla, polttoaineen hinnannousu tai työvoimapula.

Viljelijöiden työ on koko ruokaketjun kivijalka – ilman heitä ei ole mitään, mitä jakaa, jalostaa tai kuluttaa. Heidän yrittäjyyttään varjostavat tuotantokustannukset, heiluvat markkinat ja sääolosuhteet, jotka voivat muuttaa koko vuoden työn tulosta.

Euroopan komission budjettiesitys vuosille 2028–2034 heijastaa muuttunutta maailmantilannetta. Viime vuosina EU:n puolustusmenot ovat kasvaneet, ja tulevassa budjetissa ne nousevat entistä vahvempaan rooliin.

Kilpailukyky ja puolustus ovat budjetin keskeisiä painopisteitä. Samaan aikaan komissio ehdottaa leikkauksia maatalouteen. 

Maatalousyrittäjien asema on puhuttanut jo pidempään. Monet äänestävät jaloillaan, mistä kertoo viljelijöiden määrän lasku.

EU:n mukaan joissakin jäsenvaltioissa maanviljelijöiden itsemurhien määrä on jopa 20 prosenttia maan keskiarvoa korkeampi.

Luonnonvarakeskuksen tilastot maatila– ja puutarhayritysten kehityksestä vuosina 2014–2024. Koonti: Eveliina Yli-Rahnasto

Vaikka Suomessa ruoan omavaraisuusaste on 80 prosenttia, Huoltovarmuuskeskuksen johtava varautumisasiantuntija Miika Ilomäki myöntää olevansa huolissaan viljelijöiden lukumäärän laskusta, millä on yhteys myös Suomen ruokaturvaan.

Suomessa ruokaturva on osa huoltovarmuutta. Kyse on siitä, miten väestön ruokahuolto turvataan poikkeustilassa, joka uhkaisi kansallista selviytymiskykyä. Näkökulma korostaa kotimaista tuotantoa, varastointia ja toimivia logistiikkaketjuja.  

Ilomäen mukaan Huoltovarmuuskeskus muodostaa tilannekuvaa koko ruokaketjusta alkutuotannosta elintarviketeollisuuteen, kauppaan ja jakeluun sekä ruokapalveluihin. Tämän ansiosta mahdollisiin muutoksiin voidaan tarttua mahdollisimman pian.

Tulevaisuuden satoja uhkaavat myrskyt ja tuholaiset

Ilmastonmuutoksen myötä myös sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat, kuivuus ja maastopalot, lisääntyvät. Suomessa lumen määrä vähentyy ja talvi- ja kevätjokivirtaukset voimistuvat. Ennustetaan myös, että talvimyrskyt aiheuttavat suuria tuhoja. 

Sään ääri-ilmiöillä on suora vaikutus satovaihteluun. Jopa kolmannes maailman ruoantuotannosta on uhattuna ilmastonmuutoksen vuoksi, selviää Aalto-yliopiston tutkimuksesta. Pohjoisen lyhyt kasvukausi ja valon määrä kesällä ovat myös haaste lajikkeille, jotka vaativat menestyäkseen pimeän ajan myös kasvukaudella, Ilomäki kertoo.

Toisaalta ilmaston lämmetessä Suomessa voidaan viljellä kasveja, jotka eivät ole aikaisemmin menestyneet pohjoisessa – Yle uutisoi jo 5 vuotta sitten maissin kasvatuksen onnistumisesta.

Uusien lajien viljeleminen ei ole kuitenkaan täysin mutkatonta, kertoo Elintarviketeollisuusliiton johtaja Marleena Tanhuanpää. 

– Ilmaston lämpeneminen voi tuoda tuhoeläimiä sekä lisätä kasvitauteja, ja siksi tutkimus aiheesta on tärkeää, Tanhuanpää kertoo.

Tanhuanpään mukaan kasvinjalostuksessa tulisi hyödyntää teknologiaa, jonka avulla jalostus nopeutuu ja jonka avulla voidaan kehittää lajikkeita, jotka kestävät ääriolosuhteita.

Konfliktit kurittavat globaalia ruokajärjestelmää

Aseelliset konfliktit paljastavat konkreettisesti ruokajärjestelmän haavoittuvuuden – ja sen, miten ruokaa ei voida erottaa politiikasta ja vallankäytöstä. 

Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi nopeasti näkyviin sen, kuinka riippuvaisia maailmanmarkkinat ovat yksittäisten alueiden tuotannosta. Venäjä esti neljän kuukauden ajan viljan viemisen Ukrainasta.

Vuonna 2022 ukrainalaiset kylvivät jopa 22 % vähemmän kuin aiempina vuosina – kyse on merkittävästä alasta, joka vastaa lähes koko Belgian pinta-alaa. Hintojen nousun lisäksi viljan vähyys herättää huolta ruoan riittävyydestä miljoonissa ihmisissä eri puolilla maailmaa.

Konfliktit eivät aiheuta pelkästään paikallista kärsimystä, vaan niiden vaikutukset ulottuvat pitkälle.

Ruoka on kautta historian ollut sodankäynnin väline. Nälkään näännyttäminen on tunnettu ja käytetty sotastrategia, joko ruoan saatavuutta rajoittamalla tai nälkää aseena käyttämällä. 

Marraskuussa 2024 Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) nosti syytteet Israelin pääministeri Benjamin Netanjahua ja entistä puolustusministeri Yoav Gallantia vastaan, syyttäen heitä sotarikoksista, joihin kuuluu siviilien nälkiinnyttämisen käyttäminen sodankäynnin keinona.

Ruokaturva ei voi perustua pelkästään markkinoihin tai huoltovarmuusvarastoihin – se vaatii rauhaa, kansainvälistä yhteistyötä ja ruokaa ihmisoikeutena.

Huoltovarmuus tarvitsee toimivat markkinat

Huoltovarmuus mielletään harvoin markkinoiden ja kilpailukyvyn kysymykseksi, mutta ilman kannattavaa yritystoimintaa ei ole ketään, joka tuottaa tai jalostaa ruokaa.

Elintarviketeollisuusliiton mukaan Suomessa on noin 2600 elintarvikeyritystä ja joka kahdeksas työikäinen työskentelee ruoka-alalla.

Tanhuanpään mukaan Elintarviketeollisuusliitto käy tiivistä vuoropuhelua päättäjien kanssa.

– Yritysten tulee pystyä luottamaan, ettei tule yllättäviä säädöksiä tai veromuutoksia, jotta investoinneilta ei vedetä mattoa jalkojen alta, Tanhuanpää kertoo.

EU luo pelisäännöt elintarvikeyrityksille. Tanhuanpää kuitenkin myöntää, että toisinaan EU:n sääntely toimii jarruna. Hän pitää uhkana sitä, että eurooppalaiset innovaatiot karkaavat Euroopan ulkopuolelle.

– Parasta huoltovarmuutta on, kun markkinat ja talous toimivat, Tanhuanpää summaa. 

Jotta ruokaketju pysyy vakaana myös häiriötilanteissa, tarvitaan monipuolista riskienhallintaa ja yhteistyötä toimialojen välillä.

Esimerkiksi paperiteollisuuden useiden kuukausien lakko vuonna 2022 aiheutti suuria haasteita tarraetikettien saatavuuteen. 

– Etikettien tiedot ovat välttämättömiä sekä kuluttajille että koko toimituslogistiikalle. Hätähuutoja kuului Euroopasta asti, Tanhuanpää muistelee.

Ruoka on valtaa – ja vastuuta

Ruoka on olemassaolon ehto – perustarve, joka sitoo meidät toisiimme ja ympäröivään maailmaan. Ruokajärjestelmät heijastavat poliittisia ja taloudellisia valtasuhteita. Ne kertovat, kenellä on valta päättää, ja kenelle jää nälkä.

Ja juuri siksi ruoka on myös turvallisuuskysymys. Se, miten vakaasti ja oikeudenmukaisesti ruokaa on saatavilla, vaikuttaa yhteiskuntien kykyyn selviytyä kriiseistä ja rakentaa rauhaa. Täysi kaupan hylly ei ole itsestäänselvyys – se on monen hauraan ketjun ja vaikean päätöksen tulos.

Kuvitus: Iida Patjas
Tekstin editointi: Vilma Tyrylahti