Diplomatiaa, taidetta ja strategista ajattelua — kaksi näkökulmaa FAIA:n ja Braz Baracuhyn mentorointiohjelmasta

Kirjoittanut: Carla Vesto

Kun huomasin viime vuoden lopulla ilmoituksen FAIA:n järjestämästä mentorointiohjelmasta, innostuin välittömästi. Mahdollisuus oppia kansainvälisestä politiikasta sen parissa pitkän uran tehneeltä diplomaatilta oli tilaisuus, johon en voinut olla tarttumatta. Nyt kokemuksen jälkeen voin ilokseni todeta sen antaneen paitsi arvokkaita oppeja tulevaan, myös kyvyn tarkastella kansainvälisen politiikan maailmaa uudesta perspektiivistä.

Opiskelen maailmanpolitiikkaa neljättä vuotta Helsingin yliopistossa. Kansainvälisten suhteiden sekä maailmaa muokkaavien globaalien kehityskulkujen ymmärtäminen on intohimoni, ja opintojeni myötä halu työskennellä näiden teemojen parissa on vain vahvistunut. Mahdollisten urapolkujen hahmottaminen on kuitenkin ollut vaikeaa, sillä akateeminen maailma ei tunnu juuri kertovan, miten opintojen kautta kertynyttä tietoa voi hyödyntää luentosalin ulkopuolella. Kysyttäessä, mihin tutkintoni pätevöittää, olen yleensä tyytynyt vastaamaan: “vähän kaikkeen”. Ajatus siitä, ettei tutkintoni rajaa uravaihtoehtojani on ollut yhtä aikaa helpottava ja hämmentävä. Tässä suhteessa mentorointiohjelma oli minulle avainkokemus. Se auttoi ymmärtämään, mihin kaikkeen omaa osaamista voi tulevaisuudessa hyödyntää.

Kokoonnuimme alkuvuonna lähes viikoittain mentorimme, brasilialaisen Braz Baracuhyn, luokse. Ennen kutakin tapaamista saimme luettavaksemme tekstejä, jotka toimivat johdatuksena kulloiseenkin teemaan. Erityisesti mieleeni jäi diplomaatti George F. Kennanin Pitkä sähke (The Long Telegram) vuodelta 1946, jonka luimme ennen diplomatiaa ja ulkopolitiikkaa käsittelevää tapaamistamme. Teksti oli jo itsessään kiinnostava, mutta se sai aivan uudenlaisen merkityksen Brazin avatessa meille sen vaikutusta Yhdysvaltojen tuon ajan ulkopolitiikkaan. Lähestyimme teemoja paitsi ennakkolukemiston, myös ajankohtaisten ilmiöiden kautta, pyrkien aina syvempään ymmärrykseen. Vaikea akateeminen kieli, ylätason teoriat ja heikosti todellisuuteen istuvat tieteelliset konseptit loistivat poissaolollaan. Nautin vilkkaista keskusteluistamme ja siitä, että pääsimme jakamaan ajatuksia toistemme kanssa vapaamuotoisessa ja rohkaisevassa ympäristössä.

Mieleeni jäi erityisesti Brazin tapa kannustaa meitä katsomaan maailmaa omilla silmillämme ja tarkastelemaan kriittisesti meille opetettuja mantroja siitä, miten asiat ovat. Braz korosti usein strategisen ajattelun tärkeyttä eli taitoa linkittää asiat suurempaan kontekstiin, tunnistaa millä asioilla on merkitystä sekä ymmärtää pinnan alla kyteviä voimia jo ennen kuin ne nousevat pintaan.  Ohjelman aikana Braz johdatti meidät “suuren strategian” (engl. grand strategy) maailmaan, jossa keskitytään yksityiskohtien sijaan isomman kuvan hahmottamiseen, visioon ja strategiseen toimintaan. Tämä oli virkistävää vastapainoa yliopisto-opinnoille, joissa painopiste on usein erikoistumisessa ja yksityiskohtien hallinnassa. 

Opin mentorointiohjelman aikana valtavasti uutta ja innostuin Brazin lukusuositusten myötä myös minulle aiemmin tuntemattomien kirjoittajien tuotannosta. Ohjelman tärkeimmät opit eivät kuitenkaan liity substanssiin vaan kokemukseen siitä, että oma tietotaito kantaa pitkälle, kunhan vain valjastaa sen oikein. Toisaalta kaikkea ei tarvitse osata heti vastavalmistuneena, ja strategisen ajattelun kehittäminen on elämänmittainen matka.

Minulle mentorointiohjelmaan osallistuminen oli avartava, opettavainen ja tärkeä kokemus, jonka myötä intohimoni kansainvälistä politiikkaa kohtaan nousi uudelle tasolle. Se lisäsi varmuutta siitä, että haluan tulevaisuudessa työskennellä näiden teemojen parissa. Kiitos Brazin vinkkien, tiedän nyt myös paremmin, mitä seuraavien askelten ottaminen urapolulla vaatii. Mentorointiohjelman puitteissa pääsin myös tutustumaan inspiroiviin ihmisiin, jotka jakavat saman intohimon kanssani. 

Kiitos FAIA, Braz ja kaikki mentorointiohjelmaan osallistuneet tästä upeasta kokemuksesta! 

Kirjoittanut: Emma Lahtinen

Kolmosen ratikka seisahtui Kaivopuiston pysäkille hieman utuisena tammikuisena iltana. Valtaosa kyydistä poistuneista lähti kulkemaan kukin omaan tahtiinsa Kaivopuiston reunaa pitkin etsien katseellaan oikean talon numeroa ja perille vievää rappukäytävää. Ilmassa oli jännitystä, intoa ja hermostuneisuutta. Alkamassa oli nimittäin mielenkiintoinen ilta, jota osallistujien keskuudessa oli odotettu jo useamman viikon ajan.  Jokainen paikalle saapuneista oli muutamaa viikkoa aikaisemmin lähettänyt hakemuksen vasta julkaistuun mentorointiohjelmaan toivoen pääsevänsä mukaan keskustelemaan strategiasta, diplomatiasta ja geopolitiikasta. 

Olin itse yksi niistä onnellisista hakemuksen lähettäneistä, jotka pääsivät aloittamaan mentorointimatkan kokeneen brasilialaisen diplomaatin Braz Baracuhyn vetämässä ryhmässä. Olin ulkomailla vietetyn vuoden aikana kiinnostunut syvemmin ohjelmassa keskusteltavista ulko- ja turvallisuuspoliittisista teemoista, joten innostuin välittömästi mahdollisuudesta kehittää strategista ajattelua, analysointitaitoja ja havainnointikykyä samanhenkisten ihmisten kanssa. Lisäksi uskoin ohjelman olevan hyvä mahdollisuus verkostoitumiseen ja oman tietotaidon kartuttamiseen aiheista, joita olin opinnoissani käsitellyt vain pintapuolisesti.

Ja niin vain kävi, että sinä iltana löysin itseni istumasta ringistä 11 muun valitun hakijan kanssa viinilasi edessäni selaten samalla Henry Kissingerin ja muiden alan konkareiden kirjoittamia klassikkoteoksia. Vaikka jännitys huoneessa oli ensimmäisellä kerralla lähes käsin kosketeltavaa, koin sinä iltana olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Oli hienoa huomata, että ympärilleni oli valikoitunut nuoria osaajia hyvin erilaisista ja monipuolisista taustoista. Jo ensimmäisestä kerrasta lähtien oli inspiroivaa jakaa mentorointimatka ihmisten kanssa, joita yhdisti palava halu ymmärtää maailman monimutkaisuutta sekä oppia strategisen ja diplomaattisen ajattelun lainalaisuuksia.

Ennen mentorointiohjelmaan hakeutumista olin jo pidemmän aikaa kokenut, että kaipaan jotain konkreettisempaa rauhan, sovittelun ja konfliktintutkimuksen teoreettisten opintojen rinnalle. Jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen oli mahdollista todeta, että Brazin suunnittelema kokonaisuus oli vastaus kaikkiin näihin toiveisiin.

Jo heti ohjelman alussa meille oli jaettu ohjelman aikataulu ja alustavat ennakkomateriaalit, joiden ympärille tapaamiset rakentuivat. Virkistävää oli varsinkin se, että ohjelman materiaalit perustuivat historiallisten tekstien lisäksi klassiseen musiikkiin, kiinnostaviin paneelikeskusteluihin, upeisiin taideteoksiin, eri aikakausien karttoihin, ajankohtaisiin uutisiin sekä mielenkiintoisiin analyyseihin. 

Erilaiset materiaalit eivät tarjonneet pelkästään pohjatietoja keskustelujamme varten. Sen sijaan niiden tarkoitus oli herätellä uteliaisuutta ja mahdollistaa käsiteltävien teemojen monipuolinen havainnointi. Ennen kaikkea niiden tarkoituksena oli osoittaa, kuinka erilaisilla lähestymistavoilla historiassa ja nykyaikana on käsitelty ylikansallisia ilmiöitä ja diplomatiaa sekä harjoitettu kansainvälistä politiikkaa ja strategiaa. Materiaaleihin pohjautuen jokaiselle tapaamiskerralle oli etukäteen määritellyt aihealueet, jotka vaihtelivat kylmän sodan aikakaudesta karttoihin, maailmanjärjestykseen, diplomaattiseen strategiaan, Kiinaan ja USA:han, tulevaisuuden ennustamiseen sekä skenaarioiden luomiseen. 

Saatuani käsiini suunnitellun ohjelman olin henkilökohtaisesti sekä innoissani että hieman kauhuissani siitä, mitä tuleman piti. Innostuin ennalta varsinkin mahdollisuudesta päästä tarkastelemaan karttojen merkitystä ja maantieteen vaikutusta maailman järjestykseen ja eri toimijoiden intresseihin. Samalla stressasin etukäteen varsinkin sitä, miten taiteen ja erilaisten taideteosten analysointi strategisesta näkökulmasta tulisi luonnistumaan, sillä en etukäteen kokenut olevani tarpeeksi luova tai taiteellinen pystyäkseni tuomaan keskusteluun mielenkiintoisia tai oivaltavia näkökulmia. Huoleni osoittautui nopeasti turhaksi, sillä taiteellisista puutteista huolimatta pystyin löytämään teoksista mielenkiintoisia ulottuvuuksia, esittämään kiinnostavia tulkintoja ja osallistumaan aktiivisesti keskusteluun omista lähtökohdistani.

Vaikka materiaalit tarjosivat suuria oivalluksia ja erinomaisen pohjan oppimiselle, koen aktiivisen keskustelun ja osallistumisen tarjonneen sen kaikista arvokkaimman mahdollisuuden oppimiseen ja oman osaamisen kehittämiseen. Keskusteluiden kautta saimme tilaisuuden ymmärtää toistemme käsityksiä maailmasta, tuoda esiin uusia arvokkaita näkemyksiä sekä kysyä haastavia ja vaikeitakin kysymyksiä. Pääsimme myös argumentoimaan omien näkemystemme puolesta sekä haastamaan ja täydentämään toistemme ajatuksia hyvässä hengessä.

Kevään aikana oli mielenkiintoista huomata, kuinka pääsimme jokaisella tapaamiskerralla sopivassa suhteessa sekä astumaan epämukavuusalueidemme ulkopuolelle että nauttimaan olostamme joidenkin ennestään tuttujen aihealueiden parissa. Koen, ettei se olisi ollut mahdollista ilman ryhmässä vallinnutta luottamuksen ilmapiiriä, rentoutta, kiireettömyyttä sekä keskinäistä kunnioitusta ja aitoa läsnäoloa. Näiden lähtökohtien ansiosta tapaamisemme venyivät yleensä yli suunnitellun ajan, sillä jokainen oli syvälle uppoutunut käsiteltävään aiheeseen ja keskustelu soljui eteenpäin luontevasti.

Kaiken kaikkiaan tämä mentorointimatka oli itselleni varmasti yksi viime vuosien mielenkiintoisimmista, opettavaisimmista ja antoisimmista kokemuksia, vaikka yhtään opintopistettä en tästä ohjelmasta kotiuttanut. Opintopisteiden sijaan sain mahdollisuuden kehittyä lyhyessä ajassa kansainvälisenä osaajana sekä strategisena ajattelijana, mitä pidän mittaamattoman arvokkaana asiana tulevaisuuteni  ja asiantuntijuuteni kannalta.

Braz Baracuhyn luotsaaman mentorointiohjelman järjesti Kansainvälisen politiikan yhdistys FAIA, joka julkaisee myös Doktriini-lehteä.

Tekstin editointi: Venla Vehkakoski