Mikä on maailmanpolitiikan tulevaisuus Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen?

Marraskuun 5. päivä lähestyy nopeasti ja Yhdysvalloissa kumpikin presidenttiehdokas käy kiivasta taistelua voittaakseen itselleen historiallisen tittelin. Vaaleissa ei olla vältytty skandaaleilta tai tragedioilta. Kumpikin ehdokas syyttää toisiaan Yhdysvaltojen tulevaisuuden vaarantamisesta, ja tilanne on kärjistynyt jo kahteen salamurhayritykseen Trumpia vastaan, joista ensimmäisessä kuoli yksi sivullinen. Pääpaino kovenevassa kilpailussa on luontaisesti ollut Yhdysvaltojen sisäpolitiikassa, mutta meille ulkopuolisille jännitysnäytelmän luonne perustuu ehdokkaiden ulkopoliittisiin näkemyksiin. Miltä maailma näyttää Trumpin ja Harrisin silmin katsottuna?

On helpompi arvioida Trumpin ulkopoliittisia näkemyksiä perustuen hänen ensimmäiseen presidenttikauteen. Trump ei ole myöskään luontaiseen tapaansa säästellyt sanojaan kuvaillakseen hänen suhteitaan muihin maailman valtioihin. Harris on ollut maltillisempi ulkopoliittisten suunnitelmiensa suhteen, mutta vaalipäivän lähestyessä hän on tuonut voimakkaammin esille näkemyksiään Yhdysvaltojen roolista kansanvälisen järjestelmän ylläpitäjänä. On aika luoda katsaus kummankin ehdokkaan ulkopolitiikkaan.

Etelä- ja Väli-Amerikan kohdalla kumpikin ehdokas pyrkii samaan tavoitteeseen, tosin eri keinojen kautta. Nämä tavoitteet ovat kiinteästi yhteydessä päivänpolttavaan aiheeseen eli laittomaan maahanmuuttoon. Etenkin Trumpille laittoman maahantulon hillitseminen on keskeinen vaaliteema, ja hänen vaalilupaukset ja edeltävät toimet presidenttinä ennustavatkin aggressiivista suhtautumista eteläisiä naapureita kohtaan. Presidenttinä toimiessaan hän asetti pakotteita Kuuballe ja Nicolás Maduron johtamalle sosialistiselle Venezuelalle. Etelä-Amerikan valtiot saivat myös tuntea Trumpin America First -poliitikan tämän asettaessa niille tullimaksuja ja neuvotellessaan kauppasopimukset uudelleen suotuisammiksi Yhdysvalloille. Maahanmuuttoa hän pyrki hillitsemään Remain in Mexico -politiikallaan, jonka seurauksena etelästä tulevat turvapaikanhakijat palautettiin Meksikon puolelle odottamaan hakemuksen käsittelyä. Tämä ja moni muu Trumpin maahanmuuttopoliittinen päätös aiheutti jännitteitä Meksikon ja muiden eteläisten valtioiden kanssa.

Kamala Harrisin ulkopolitiikka eteläisiä naapureita kohtaan olisi suopeampi, mutta oman maan sisäpolitiikka pakottaa hänet myös löytämään keinoja maahanmuuton hillitsemiseksi. Varapresidenttinä hänen päätehtäviin on kuulunutkin löytää pääsyyt muuttoliikkeiden takana. Vastalääkkeiksi tähän ongelmaan hän on suositellut talouskasvun ja ihmisoikeuksien tukemista etenkin Guatemalan ja Honduraksen kaltaisten valtioiden kohdalla. Vain aika ja voitto näyttävät, kuinka Harris tulisi jatkamaan tätä politiikkaa.

Euroopan kohdalla ehdokkaiden maailmankuvat eroavat selvästi. Edellisen hallintonsa aikana Trumpin suhdetta Eurooppaan määritti hänen kriittinen kanta Natoa ja EU:ta kohtaan. Hän kritisoi Naton jäsenvaltioita siitä, että ne eivät täyttäneet puolustusmenovelvoitteitaan, ja uhkasi tämän seurauksena vetää pois Yhdysvaltojen tuen sotilasliitolta. Trump on myös uhannut vetää taloudellisen tuen pois Ukrainalta, joka jättäisi maan puolustuksen täysin eurooppalaisten hartioille. Euroopan unionin kohdalla Trump on pyrkinytkin aggressiivisesti tukemaan eurooppalaista nationalismia, joka on aiheuttanut jännitteitä hänen ja eurooppalaisten liittolaisten välillä.

Harris on painottanut kampanjansa aikana jatkavansa tukeaan Ukrainalle ja Natolle. Münchenin turvallisuuskonferenssissa Harris kutsui Natoa ”suurimmaksi ja merkittävimmäksi sotilasliitoksi, jonka maailma on koskaan tuntenut”. Harris on myös vannonut tukevansa sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää, joka varmasti kuulostaa musiikilta eurooppalaisten korvissa. Toisaalta, lupaukset liberaalin järjestyksen tukemisesta Euroopassa voivat jäädä unelmiksi, jos Yhdysvaltojen kongressi siirtyy vaalien seurauksena republikaanien käsiin.

Lähi-idän ruutitynnyri saattaa muodostua ratkaisevaksi tekijäksi vaaleissa. Demokraattien ja republikaanien kannattajien mielipiteet Gazan kriisistä vaikuttavat selvästi ehdokkaiden suhtautumiseen kyseisen maailmankolkan osalta. Trump on voimakkaasti tukenut Israelia ja presidenttinä ollessaan hän pyrki ajamaan Iranin ahtaalle vetämällä Yhdysvallat pois maiden välisestä ydinohjelmasopimuksesta. Hän on myös kehuskellut keskustelevansa ”Bibin” kanssa päivittäin, joka on osoitus Trumpin ja republikaanipuolueen läheisistä väleistä pääministeri Netanjahuun.

Harrisin tilanne Lähi-idän suhteen on hankalampi. Hän on kampanjansa aikana toistanut tukevansa Israelin oikeutta puolustaa itseään, mutta myös varovaisesti tuominnut Israelin hyökkäykset palestiinalaisia siviilejä kohtaan. Harrisilla on paineita löytää kultainen keskitie Israel-politiikassa, sillä vanhemmat demokraattiäänestäjät ovat osoittaneet tukeaan Israelille, kun taas nuoret ovat voimakkaasti tukeneet palestiinalaisten oikeuksia. Jommankumman äänestäjäryhmän jääminen kotiin vaalipäivänä voi koitua kohtalokkaaksi Harrisille. On kuitenkin mainittava, että kumpikaan ehdokas ei tällä hetkellä halua vetää Yhdysvaltoja mukaan täysimittaiseen sotaan yhdenkään Lähi- idän osapuolen kanssa. Karvaat kokemukset Irakista ja Afganistanista kalvavat edelleen sekä amerikkalaisia poliitikkoja että äänestäjiä.

Aasiaa kohti siirtyessä ehdokkaiden näkemykset alkavat kuitenkin näyttää samankaltaisilta. Kyseessä on tietenkin Yhdysvaltojen suhde Kiinaan. Kumpikin puolue on huolestunut Kiinan vaikutusvallan kasvamisesta kansainvälisessä politiikassa, ja kummatkin ehdokkaat ovat luvanneet pitää Yhdysvallat maailman mahtavimpana suurvaltana. Presidenttinä Trump asetti raskaita tulleja ja kaupparajoituksia kiinalaisille tuotteille, ja presidentti Biden ei ole pelkästään pitänyt ne voimassa, vaan asettanut lisärajoituksia maiden väliselle kaupankäynnille. Kampanjansa aikana Harris on luvannut varmistaa ”Amerikan voittavan kilpailun 21.vuosisadan herruudesta”. Hän on kertonut jatkavansa edeltäjänsä politiikkaa ja aikovansa pitää voimassa rajoitukset koskien teknologiatuotteiden vientiä Kiinaan, jotka ovat Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden kannalta kriittisiä.

Kiina ei aiheuta pelkästään taloudellista päänvaivaa Yhdysvalloille, vaan turvallisuushuolet ovat nousseet myös maan ulkopolitiikassa keskiöön. Kiinan aggressiivinen toiminta Etelä-Kiinan merellä ja lisääntynyt sotilaallinen uhka Taiwania kohtaan tulevat määrittelemään Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikkaa pitkälle tulevaisuuteen. Trump lisäsi asemyyntiä Taiwaniin ollessaan presidenttinä, mutta tulevaisuudessa Taiwanin puolustamiseen Trumpilla on sama vastaus kuin Euroopalle: Yhdysvaltojen sotilaallinen apu ei ole ilmaista. Harris pyrkisi jälleen kerran vahvistamaan liittolaisuuksia, ja Etelä-Kiinan meren turvallisuuden lisääminen tapahtuisikin yhteistyössä lähimaiden, kuten Australian ja Filippiinien kanssa.

Tällä hetkellä kansainvälinen politiikka on selvästi murrostilassa ja tämä huokuu vahvasti kummankin ehdokkaan ulkopoliittisista näkemyksistä. Epävarma tulevaisuus kalvaa Yhdysvaltojen kaltaista suurvaltaa myös. Trump pyrkisi korjaamaan tätä epävarmuutta aggressiivisella lähestymistavalla, joka multilateralismin sijaan perustuisi kahdenkeskisten sopimusten tekemiseen maiden välillä, ja vain ainoastaan jos kyseiset sopimukset tukevat suoraan Yhdysvaltojen intressejä. Harris pyrkisi ylläpitämään sääntöpohjaista kansainvälistä järjestelmää liittolaistensa kanssa, mutta ehtona on, että Yhdysvaltojen paikka pöydän päässä säilyy ennallaan. Kumpikin ehdokas tunnistaa, että Yhdysvaltojen rooli kansainvälisen ravintoketjun huipulla on haastettu niin liittolaisten kuin vastustajien toimesta. Tilannetta vaikeuttaa entisestään maan eripurainen kongressi, kasvava taloudellinen epätasa-arvo ja voimistuva poliittinen polarisaatio. Nämä kaikki tekijät asettavat Yhdysvallat ennennäkemättömän haasteen eteen, jonka vaikutukset tulevat muuttamaan kansainvälistä järjestelmää pysyvästi.

Joonas Turunen, poliittinen varapuheenjohtaja 2024

Mikä on maailmanpolitiikan tulevaisuus Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen?

Kasvot maan pinnalla

Mitä enemmän dialogia, sitä pienempi konfliktin riski

Shanghain yhteistyöjärjestö – mikä?

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vielä valmis

Kolme tapaa osoittaa tukensa syyrialaisille

Viholliskuvia ja propagandaa: politiikan arkipäivää nyky-Unkarissa

Vastaa Peruuta vastaus

FAIA Instassa:

Yhteistyössä:

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa Peruuta vastaus

FAIA Instassa:

Yhteistyössä: