Putinin ehdotus jääkiekko-ottelusta osoittaa, ettei politiikkaa saa irti urheilusta

Kirjoittanut: Inka Närhi

”Politiikka ei kuulu urheiluun”. Tämä näkemys on laajasti jaettu urheiluyhteisössä. 

Näin totesi myös kokenut urheilutoimittaja Petteri Sihvonen viime kesänä Apu-lehden näkökulmassaan, jossa Sihvonen vaati politiikan ja urheilun erottamista toisistaan yhtä jyrkästi kuin väkivallan erottamista politiikasta. Vertaus pohjautui tuolloin ajankohtaiseen Slovakian pääministerin Robert Ficon ampumistapaukseen, joka sai monet poliitikot myös Suomessa tuomitsemaan hyökkäyksen ja julistamaan, että demokraattiset yhteiskunnat toimivat ilman väkivaltaa.

Vertaus Ficoon sekä väkivallan ja demokratian suhteeseen toimi Sihvoselle lähinnä aasinsiltana omaan argumenttiinsa. Sihvosen mukaan urheilussa politiikka on yhtä paha ja väärin kuin väkivalta demokratiassa. Toisinaan sitä kyllä tapahtuu, mutta se ei siihen kuulu.

Maaliskuussa 2025 Venäjän ja Yhdysvaltojen presidentit Vladimir Putin ja Donald Trump puhuivat puhelimessa rauhan edellytyksistä Ukrainassa – ja hieman yllättäen myös urheilusta. 

Poikkeuksellinen puhelu toi Putinin ja Venäjän taas hetkeksi osaksi kansainvälistä yhteisöä. Euroopassa odotettiin jännittyneinä, mitä valtiojohtajat puhuivat ja millaisin seurauksin. 

Vaikka Trump pirautteli Putinille ensimmäistä kertaa jo tämän vuoden helmikuussa, viimeisin puhelu herätti Euroopassa huolta siitä, neuvotellaanko Ukrainan rauhanehdoista ilman Ukrainaa itseään. Taustalla on myös suurempi huoli Trumpin toimintatavoista ja Euroopan roolista Yhdysvaltojen kumppanina kansainvälisessä järjestelmässä. 

Putinin kerrotaan ehdottaneen puhelussa Trumpille yhteistä jääkiekko-ottelua. Putin ja Venäjä suljettiin kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle sen hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022, ja maa on sen jälkeen suljettu laajalti ulos kansainvälisistä urheilutapahtumista. Ehdotetussa jääkiekko-ottelussa pelaisivat vastakkain pohjoisamerikkalaisen NHL:n ja venäläisen KHL:n parhaat pelaajat. 

Trumpin kerrotaan suhtautuneen ideaan myötämielisesti. Tässä vaiheessa julkisuudessa ei ole tietoa, onko ottelua aloitettu suunnittelemaan käytännössä. 

Se, että neuvottelussa päädyttiin puhumaan jääkiekosta, voi kuulostaa huvittavalta.

Urheilun käyttäminen kansainvälisen politiikan välineenä ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Jo Berliinin olympialaiset vuonna 1936 olivat Hitlerille Saksan ja natsi-ideologian erinomaisuuden mainos. Juutalaisvainot herättivät huolta kansainvälisessä yhteisössä, ja etenkin Yhdysvalloissa pohdittiin, pitäisikö tulevia kisoja boikotoida. Hitler pyrki olympialaisten avulla murtamaan Saksan kansainvälisen kulttuurisen eristyneisyyden ja varmistamaan, että kansainväliset mediat taltioivat Berliinistä ja saksalaisista positiivisen kuvan. 

Mitä todennäköisimmin myös Putin toivoo, että Venäjän ja Yhdysvaltojen välinen jääkiekko-ottelu toisi Venäjän kansainväliseen mediaan vaihteeksi positiivisessa valossa. Ottelu toimisi samalla viestinä kotimaahan: Venäjä on palannut kansainväliseen yhteisöön. 

Politiikan kentällä tunnistetaan osin, miten Putin ja Trump käyttävät urheilua politiikan välineenä. Esimerkiksi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä kertoi Ylen jutussa pitävänsä urheilua Putinille hyvin tyypillisenä työkaluna kansainvälisessä politiikassa. Venäjän paluu urheilukentille ja legitiimin valtion asema kansainvälisessä urheilussa toimisi pohjana myös Venäjän asemalle vakavasti otettavana toimijana kansainvälisessä politiikassa. 

Venäjän sulkeminen urheilukisoista on politiikkaa, ja silti laajasti hyväksytty linja urheiluyhteisössä.  

Urheilu on vallankäytön väline niin valtion oman kansakunnan yhtenäisyyden kasvattamiseen kuin ulkopoliittisen aseman kohentamiseen. Kremlin politiikan lisäksi havainnollistavan esimerkin voi löytää kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan jäsenistöstä, johon kuuluu enemmän kansallisia jäseniä kuin YK:hon jäsenvaltioita. 

Monet itsenäistyneet siirtomaat hakivat legitiimiyttä kansainvälisessä yhteisössä liittymällä Fifan jäseniksi toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Yksi keino valtion ulkopoliittisen aseman vahvistamiseen on kansallisen joukkueen hyväksyminen osaksi kansainvälistä urheilujärjestelmää. Maajoukkueet valtion lipun alla kantavat valtavaa symboliikkaa. 

Urheiluun panostaminen voi olla valtiolle strateginen valinta globaalin vaikutusvallan kasvattamiseen. Tästä hyvä esimerkki on Saudi-Arabia, jolle myönnettiin jalkapallon MM-kisat vuodelle 2034 ainoana hakijana. Samaan aikaan Saudi-Arabia on nostanut asemaansa merkittävänä globaalin diplomatian toimijana. Putinin ja Trumpin puhelun jälkeen maa toimi näyttämönä Ukrainan sodan rauhanneuvotteluille.

Osa ongelmaa on se, että urheilun johtohahmojen puheet urheilun kansainvälisistä vaikutuksista rajoittuvat urheilun poliittisuuden sijaan urheiluhengen ainutlaatuisuuteen. Kun Qatarissa järjestettiin miesten jalkapallon MM-kisat 2022, nähtiin länsimaissa kovin yhtenäinen mielipide siitä, kuinka järkyttävää rakennustöissä kuolleiden lukuisten siirtotyöntekijöiden kohtalo oli. Käytännössä kisat rakennettiin aavikolle, ja kuumuuden vuoksi kisat järjestettiin poikkeusajankohtana. Fifan toimitusjohtaja Gianni Infantino vastasi tuolloin kritiikkiin, että jalkapallon MM-kisat ovat maailmassa harvoja tapahtumia, jotka yhdistävät ilon ja urheilun kautta niin monta kansaa, että olisi ikävää keskittyä huonoihin puoliin. 

Näkemys siitä, että urheilua ja politiikkaa ei pidä sekoittaa toisiinsa, elää sitkeästi urheilupiireissä. Todellisuudessa urheiluyhteisössä ollaan valikoidusti poliittisia. 

Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen totesi Ylen jutussa, ettei ”ymmärrä yhtään mitään” Putinin Trumpille ehdottamasta jääkiekko-ottelusta. Lehkosen mukaan sodan täytyy loppua ennen mahdollista jääkiekko-ottelua. ”Näin se ihan maalaisjärjen kautta menee”, hän jatkoi. Jutun otsikko tuomitsi “Kremlistä tärähtäneen NHL-viikon pöyristyttävintä soopaa”. 

Puheessa kaikuu poliittinen vaatimus: Venäjä tulee pitää suljettuna kansainvälisestä urheilusta niin pitkään kun se sotii Ukrainassa. Tätä ei kuitenkaan haluta kutsua politiikaksi, vaan maalaisjärjeksi.

Palataan vielä Sihvosen ontuvaan logiikkaan. Hän toteaa, että mikäli uskoo politiikan kuuluvan urheiluun, tulee samalla hyväksyneeksi sen, miten Qatarin kaltaiset valtiot käyttävät valtavia summia urheiluun maabrändiä kiillottaessa. Sihvosen logiikka ilmeisesti on, että tältä faktalta voi yksinkertaisesti ummistaa silmänsä. Ristiriita on ilmeinen.

Politiikkaa tehdään urheilun avulla, eikä se häviä silmiä ummistamalla tai kutsumalla sitä maalaisjärjeksi. Tämä kaksinaismoralismi ja tietämättömän esittäminen pelaa Venäjän ja Putinin, Qatarin ja Saudi-Arabian kaltaisten autoritaaristen ja ihmisoikeuksia polkevien hallitsijoiden pussiin. Kun suuri yleisö ummistaa silmänsä politiikalta urheilussa, se ummistaa silmänsä myös politiikalta politiikassa. 

Sillä, ettei tunnusta politiikan ja urheilun yhteenkietoutumista, ei ainakaan pelata pisteitä demokratialle.

Kirjoittajakuva: Veeti Mieskonen
Kuvitus: Elisa Färm (Putinin ja Trumpin kuva: Matti Porre)
Tekstin editointi: Enni Levanen