Ensisijainen vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä?

Syyskuun loppupuolella järjestetyllä Yhdistyneiden kansakuntien korkean tason viikolla kaikui vahva huoli maailman nykytilasta ja äkillisestä multilateralismin tarpeesta vastata nykajan haasteisiin. Kriisit ovat kasvussa alueellisesti sekä kriisejä kiihdyttävät tekijät ovat monipuolistuneet muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksien seurauksena.  

Monenkeskinen yhteistyö on kriittinen työkalu kriiseihin ja niiden tuottamaan uuteen todellisuuteen vastaamisessa, mutta maiden puheevuoroissa sen julistettiin olevan nykyisellään toimimaton, epätehokas ja jopa rikkinäinen. Erityisesti kansainväliset instituutiot, kuten YK, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto saivat suurta kritiikkiä osakseen ja puheenvuoroissa vaadittiin niiden sisäisiä uudistuksia.  

Suurimman kritiikin osakseen sai kuitenkin YK:n turvallisuusneuvosto. Maiden keskuudessa alkaa olla jo vahvahko konsensus siitä, että sen kyvykkyydet vastata nykyajan kriiseihin ovat halvaantuneet eikä sen rakenne vastaa tätä päivää. Kritiikkiä ja vaatimuksia turvallisuusneuvoston uudistuksista onkin kuultu monelta taholta jo jonkin aikaa. Esimerkiksi neuvoston jäsenrakenne ja sen maantieteellinen tasapaino nähdään epäoikeudenmukaisena ja syvästi vanhentuneena. 

Etenkin globaalin etelän ja Afrikan valtiot vaativat voimakkaasti turvallisuusneuvoston jäsenten maantieteellisen tasapainon parantamista ja peräänkuuluttavat nykyisen jäsenrakenteen olevan vuodessa 1945. Afrikan valtiot vaativatkin kahden pysyvän edustajan ja kahden vaihtuvan jäsenen paikan lisäystä maanosalle neuvostossa. Nykyiset ja tulevat neuvoston Afrikan ryhmittymän (A3) valtiot ottavatkin tätä neuvostossa jatkuvasti esille.  

Euroopan ja muiden länsimaiden suurin huoli turvallisuusneuvoston toimintaan liittyen on Venäjän toiminta neuvostossa. Venäjä rikkoo jatkuvasti YK:n peruskirjan periaatteita neuvoston pysyvänä jäsenenä ja sabotoi neuvoston toimintakykyä käyttämällä veto-oikeuttaan omien intressiensä edistämiseksi. 

Viimeisin esimerkki nähtiin alkusyksystä, kun Venäjä vetollaan esti pakoteregiimin ja YK:n asiantuntijapaneelin mandaatin jatkon Malissa, jota muut jäsenmaat kannattivat. Taustana tälle on mitä luultavammin asiantuntijapaneelin julistama kritiikki Wagnerin toiminnasta Malissa, jonka Venäjä haluaa tyrehdyttää. Yleisesti maiden keskuudessa on vahva halu pysyvillä jäsenillä olevan veto-oikeuden käytön rajoittamiselle. Esimerkiksi veton käyttö halutaan estää, jos turvallisuusneuvoston jäsenvaltion epäillään tehneen rikoksia ihmisyyttä vastaan. 

Lokakuussa eskaloitunut konflikti Israelin ja Palestiinan välillä on entisestään luonut epäuskoa turvallisuusneuvoston toiminnan vaikuttavuuteen: useat päätöslauselmaehdotukset ovat kaatuneet neuvostossa jäsennmaiden erimielisyyksien vuoksi eikä neuvosto ole saanut konkreettisia toimia loppuun lukuisista hätäistunnoista huolimatta. Neljä tähänastista yritystä varmistaa jonkinlainen tulitauko ovat epäonnistuneet joko Venäjän tai Yhdysvaltojen käyttäessään veto-oikeuttaan turvallisuusneuvostossa, jonka päätökset olisivat jäsenmaita sitovia. Lopulta yleiskokous joutui kokoontumaan hätäistuntoon äänestämään tulitaukoa vaativasta päätöslauselmasta perjantaina 27.10. hyväksyen sen.

Tarve turvallisuusnevoston vahvemmalle ja tehokkaammalle toiminnalle on suurempi kuin koskaan, mutta nykyisellään sen toiminta ei ole kykenevä vastaamaan kiihtyvällä tahdilla esiin tuleviin konflikteihin ja kriisien seurauksiin. YK:n yleisistunnossa keskustellaan jatkuvasti sen sisäisitä uudistuksista, mutta lopulliset päätökset turvallisuusneuvoston uudistuksista voivat olla vielä kaukana tulevaisuudessa. 

Jäsenmailta tullut viesti on kuitenkin selvä: turvallisuusneuvostolle on YK:n peruskirjassa annettu tärkeä ja vaativa mandaatti, jota se ei tällä hetkellä pysty täyttämään. Se ei ole ongelma ainoastaan niille, joita turvallisuusneuvoston päätökset koskettavat, vaan koko YK-järjestelmän legitimiteetille.