Miten Kiina suhtautuu Venäjän hyökkäykseen Ukrainassa?

Kiina kyttää ja tasapainoilee: Maa ei ole tuominnut strategisen kumppaninsa masinoimaa hyökkäystä, vaikka samalla ulkopoliittisen johdon doktriiniin kuuluu valtioiden itsemääräämisoikeuden korostaminen. Epävakaus on Kiinan johdolle erityisen epämiellyttävää vuonna, jolloin presidentti Xi on tarkoitus valita jatkokaudelle ja koronatilanne maan sisäisesti huolestuttavin sitten kevään 2020.

Parhaiksi ystäviksikin julistautuneet presidentit Xi ja Putin tapasivat Pekingin olympialaisten avajaispäivänä helmikuussa. Asiantuntijat ovat kuitenkin voineet vain arvailla, kuinka paljon ja minkälaista tietoa Putin välitti Xille Ukrainaa koskevista suunnitelmistaan. Esimerkiksi Kiinan Kiovan lähetystön hitaat evakuointitoimet saattavat kertoa siitä, että hyökkäyksen laajuus ja kesto tulivat yllätyksenä.

Nykymuotoinen Kiina-Venäjä-suhde on siis vahvasti henkilöitynyt kahteen presidenttiin. Putinin tuomitseminen olisi Xin henkilökultin kannalta mahdotonta, koska se viestisi presidentin ulkopoliittisen linjan epäonnistumisesta. Kokemus jaetuista turvallisuushuolista sekä yhteisestä vastustajasta eli Yhdysvalloista on lähentänyt viime vuosina Kiinaa ja Venäjää, mutta Putinin aggressiivinen hyökkäys on pakottanut Kiinan tasapainoilemaan uudella tavalla lännen ja idän välissä.

Sodan ja lännen asettamien pakotteiden jatkuessa Venäjästä tulee riippuvaisempi Kiinasta. Kiinalla on tilaisuus saada itselleen edullisia kauppasopimuksia, markinaosuuksia sekä vaikutusvaltaa. Erityisesti Venäjän arktiset alueet kiinnostavat Kiinaa, esimerkiksi satamien muodossa Venäjän alueilta.

EU:n ja Kiinan välisessä huippukokouksessa 1.4. unioni patisti Kiinaa toimiin Venäjän painostamiseksi. Lännen vipuvarsi perustuu ennen kaikkea talouteen: sen osalta Venäjä on Kiinalle vähäpätöisempi kumppani verrattuna Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Kiinan talouskasvu on pitkälti riippuvainen toimivista kansainvälisistä markkinoista, ja maa pyrkii välttämään uusien pakotteiden kohteeksi joutumista. Samalla vakaus Euroopassa on intressi myös Kiinan Vyö ja tie -hankkeen kannalta.

Kiinalla olisi nyt tuhannen taalan mahdollisuus paistatella rakentavana suurvaltana ja rauhanvälittäjänä, mutta sillä ei ole vastaavasta roolista kokemusta eikä tarpeeksi uskallusta poliittisesti herkkänä vuonna. Onkin luultavaa, että Kiina pyrkii jatkossakin pysymään kulisseissa sanktioita karttaen ja samalla tiiviisti lännen politiikkalinjauksia seuraten. Ne kiinnostavat Kiinaa erityisesti Taiwanin kysymyksen ja muiden alueellisten valtapyrkimysten valossa.